Maijan stressitaso oli Moodmetric-mittauksessa poikkeuksellisen matala. Moodmetric-vuorokausikeskiarvo oli 29. Ei vain yhden vuorokauden, vaan koko kahden viikon mittausjakson ajalta. Näin matalaa vuorokausikeskiarvoa ei Moodmetric-ryhmämittauksissa oltu aiemmin vielä rekisteröity. Maija osallistui Moodmetric-ryhmämittaukseen keväällä 2019.
Moodmetric-ryhmämittaus on yrityksille suunnattu palvelu, jossa osallistujat saavat objektiivista dataa kuormituksen ja palautumisen tasapainostaan sekä tukea stressinhallintaan Moodmetric-älysormusten avulla.
Moodmetric-ryhmämittausten palautetilaisuudessa käydään läpi anonyymi ryhmäpalaute, josta ei voida yksittäisiä henkilöitä tunnistaa. Moodmetricin edustaja kehottikin tietämättä kenestä osallistujasta on kyse, pyytämään uusintamittausta, jotta voitaisiin poissulkea mahdollinen mittausvirhe.
Tyypillisesti Moodmetric-ryhmämittaukseen osallistuvien henkilöiden vuorokausikeskiarvot vaihtelevat kahden viikon ajalta välillä 45-55. Moodmetric-ryhmämittauksissa saadaan kuitenkin harvoin lukemia, jotka ovat alle 40. Lue lisää Moodmetric-datan tulkinnasta täältä.
Uusintamittausta ei kuitenkaan tarvittu, sillä kyseinen henkilö otti yhteyttä tilaisuuden päätyttyä. Maija (nimi muutettu) kertoi, että data vastasi hänen kokemuksensa mukaan täysin olotilaa, joka hänellä oli.
Olo on kuin ajaisi puolivaloilla. Mikään ei tunnu oikein miltään ja motivaatio on hukassa.
Maija kertoi juuri palanneensa viiden viikon sairauslomalta, jonne oli joutunut työuupumuksen sekä lievän masennuksen vuoksi. Sairausloma oli seurausta yli vuoden kestäneestä kovasta työkuormituksesta.
Ihon sähkönjohtavuuden mittaus voi auttaa tunnistamaan työuupumuksen
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että masennuspotilailla on havaittu epätyypillisen alhaisia ihon sähkönjohtavuuden mittausarvoja (Argyle, 1991; Ward et al., 1983). Ihon sähkönjohtavuuden mittausta pidetäänkin lupaavana masennuksen biomarkkerina (Sarchiapone et al., 2018). Masennus on usein seurausta pitkittyneestä työuupumuksesta.
Maijan Moodmetric-datasta ilmeni, että työuupumus ei ollut vielä kokonaan helpottanut. Alhaiset Moodmetric-tasot valveilla olon aikana eivät tässä tapauksessa kertoneet hyvästä rentouden tilasta, vaan väsymyksestä ja todennäköisesti myös lievästä masennuksesta.
Seurantamittaukset tärkeitä
Maijan kanssa sovittiin seurantamittaus puolen vuoden päähän, jotta voitaisiin nähdä mihin suuntaan lukemat ja omat tuntemukset kehittyvät. Seurantamittaus toteutettiin tammikuussa 2020.
– Mittauksen ensimmäisellä viikolla olo oli vielä hyvä. Takana oli kuitenkin kiireinen syksy, ja koin vointini välillä todella kuormittuneeksi. Joululoma tuli juuri ja juuri ajoissa jaksamisen kannalta, mutta en kokenut sitä kovin palauttavana, Maija kertoo.
Vuodenvaihteen jälkeen työtahti taas kiihtyi, ja olo huononi samalla. Kurkkua kuristi monena päivänä ja murehdin työasioita vapaa-ajallakin. Onneksi sain vielä kuitenkin nukuttua ja yritin pitää viikonloput mahdollisimman rauhallisina. En vaan jaksaisi pinnistellä enää.
Maijan vuorokausikeskiarvo kipusi kahden viikon mittausjakson aikana vuorokausikeskiarvosta 49 vuorokausikeskiarvoon 56. Lukemat 45-50 tarkoittavat, etä kuormitus ja palautuminen on tasapainossa ja lukemat 51-55 ovat merkki siitä, että kuormitusta on enemmän kuin palautumista.
Uusintamittaus osoittautui mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi. Antoisinta Maijan mukaan oli se, että hän pystyi hahmottamaan, miten ylivirittynyt oli myös vapaa-ajalla. -Vaikka yritin olla tekemättä mitään, oli tasot silti korkealla. Huomasin, että koti-illat sohvalla perheen kanssa palauttivat parhaiten.
Esimiehen tuki usein puutteellista
Paluu töihin sairausloman jälkeen keväällä 2019 oli sujunut ristiriitaisesti. Kokematon ja nuori esimies ei osannut auttaa. Sen sijaan Maija koki jäävänsä yksin sinnittelemään, vaikka oli yrittänyt tuoda asioita esille. Maija on omatoimisesti käynyt stressinhallinnan kursseja, lukenut kirjallisuutta ja ottanut selvää asioista. Vaikutukset stressinhallintaan ovat kuitenkin vähäisiä, sillä itse työympäristö ei ole juurikaan muuttunut. Työmäärä ja työn vaatimukset ovat nousseet lähes samalle tasolle kuin ennen sairauslomalle jäämistä. Maija kokee, ettei voi juurikaan vaikuttaa työtilanteeseen.
Maija uskoo, että Moodmetric-data voisi olla tukena esimiehen ja työntekijän välisissä keskusteluissa. Se edellyttäisi kuitenkin sitä, että esimies osaisi myös itse auttavasti tulkita stressidataa, ja suhtautuisi vakavasti esimerkiksi työuupumusta ennakoiviin merkkeihin.
Vaikka Maijan autonomisen hermoston toiminta näytti uusintamittauksen mukaan kutakuinkin normalisoituneen, on riski sairausloman uusiutumiselle kuitenkin olemassa. Mikäli työympäristöön ei tule muutoksia, voi tilanne johtaa uudelleen ylikuormitustilaan ja pahimmillaan työuupumus uusiutuu.
Stressinhallinta on sekä yksilön että työyhteisön yhteistyötä, jossa esimiehen rooli on merkittävä.
Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Maijan (nimi muutettu) kanssa. Maija toivoo, että hänen omien kokemusten ja Moodmetric-datan jakaminen auttaa levittämään tietoa työuupumuksen tunnistamisesta ja sairausloman jälkeisistä haasteista.
Lähteet
Argyle, N.(1991). Skin conductance levels in panic disorder and depression. Journal of Nervous and Mental Disease, 179(9), 563–566.
Sarchiapone, M., Gramaglia, C., Iosue, M., Carli, V., Mandelli, L., Serretti, A.,Marangon, D. & Zeppegno, P., (2018). The association between electrodermal activity (EDA), depression and suicidal behaviour: A systematic review and narrative synthesis, BMC psychiatry, 18(1), 22.
Ward, N.G., Doerr, H.O., Storrie, M.C., (1983). Skin conductance: a potentially sensitive test for depression, Psychiatry Research, 10(4), 295-302.
